Historiikki

 

Sisältö

 

 


 

Alkusanat

 

Yhdistyksen menneisyyden kartoittaminen ja dokumentointi on mielenkiintoista puuhaa. Yhdistystä perustettaessa jälkipolvien tiedonhalu kun ei useinkaan ole kiireellisyyslistalla ylimpänä, vaan energia halutaan suunnata itse tekemiseen. Vuosikymmenten jälkeen sitten joku yrittää selvittää, mitä oikein tapahtui, miksi, ja milloin.

Tämän kertomuksen syntyminen olisi ollut mahdotonta ilman niitä henkilöitä, jotka näkivät aikaa ja vaivaa vastaillakseen kysymyksiini ja kerätäkseen USBEKin historiaan liittyvää materiaalia. Kiitän lämpimästi kaikkia haastateltuja, jotka veivät tarinoillaan minut vuosikymmenten taakse: Jarkko Aaltonen, Kim Backman, Rainer Ehro, Musse Habbaba, Katja Jalonen, Marko Kapiainen, Esa King, Anssi Kärkkäinen, Anu Mäkinen, Jyrki Oksman, Iiro Parviainen, Jukka Parviainen ja Sami Rahikainen. Monet muut olisivat ansainneet tulla haastatelluksi, mutta aikataulut ja energiatasot eivät tämä projektin puitteissa kohdanneet.

Kiitos myös kaikille niille, jotka kaivoivat esiin vanhaa materiaalia, joka auttoi kokonaiskuvan muodostamisessa. Pentti Panka auttoi projektissa alkuun keräämällä oleellisia yhteystietoja, Marko Kapiainen, Esa King ja Petri Sillberg olivat ansiokkaasti säilyttäneet vanhoja dokumentteja, ja Jani Hanka tarjosi käyttöön tuomarikuvia vuosien varrelta. Loppusilauksen tekstin hiomiselle antoi Marko Kapiaisen ansiokas ja aikaa vienyt toimituksellinen työ, mistä suuret kiitokset. Luonnollisesti kaikki tekstiin jääneet virheet ovat omiani.

Historiikki tämä ei sanan tieteellisessä merkityksessä ole, vaan tarina Uudenmaan salibandyerotuomarikerhon toiminnasta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana sellaisena kuin sen haastattelujen ja asiakirjojen perusteella keväällä 2014 ymmärsin. Joku toinen olisi kirjoittanut sen toisin.

Helsingissä 14.9.2014

Laura Walin 

 


 

Uudenmaan salibandyerotuomarikerhon perustaminen

 

Salibandykevät 1994. Lajin ensimmäiset miesten Euroopan mestaruuskisat järjestettäisiin Helsingissä toukokuussa kahdeksan maan voimin. Kotimaisissa karkeloissa miesten Suomen mestariksi li taputeltiin Josba. Naisten Suomen mestaruudesta alettiin taistella yksittäisissä otteluissa turnausmuotoisten pelien sijaan, ja mestaruuden vei Espoon Oilers. Kymmenentuhannen lisenssipelaajan raja ylittyi. Parikymmentä vuotta oli kulunut siitä, kun löysävartisia mailoja tuotiin Ruotsista ensimmäisen kerran ja ensimmäisistä Opiskelijoiden liikuntaliiton järjestämistä SM-kilpailuista oli reilu kymmenen vuotta. Salibandy alkoi näyttää oikealta urheilulajilta.

Erotuomarit olivat tietysti jo tuolloin välttämätön osa peliä, mutta toiminta ei ollut mitenkään erityisen organisoitua. Esimerkiksi turnausmuotoisten otteluiden joukkueet velvoitettiin hankkimaan tuomarit otteluihin itse – tapa oli alkanut jo 1980-luvulla pyörineistä firmaliigoista. Usein edellisestä pelistä jäi pari pelaajaa tuomitsemaan seuraavia otteluita. Kun salibandy alkoi muuttua urheiluksi kansallisen harrastelun sijaan, niin painetta erotuomaritoiminnan yhtenäistämiseen alkoi tulla myös joukkueilta, sillä vakavasti otettavaan urheiluun kuuluu luontevana osana myös hyvin organisoitu, yhtenäinen erotuomaritoiminta. Myös erotuomarit itse tiedostivat kehittämistarpeet ja alkoivat organisoitua isompien esikuviensa, jääkiekko- ja jalkapalloerotuomarien mukaan. Ensimmäisenä perustettiin TaSe – Tampereen salibandyerotuomarikerho vuonna 1993, mutta heti perään keväällä 1994 oli kriittinen massa nuoria miehiä koolla myös pääkaupunkiseudulla.

Uudenmaan salibandyerotuomarikerhon perustamiskokous pidettiin Hotelli Haagan saunaosasto 1:ssä 4. maaliskuuta 1994. Paikalla kokouksessa olivat Esa King, Sami Kukkonen, Marco Matinvesi, Iiro Parviainen, Jukka Parviainen, Raimo Rask, Rami Saikkonen ja Tero Sipilä. Hankkeen moottoreina toimineet Iiro Parviainen ja Esa King muistelevat, että ideana oli koota tuomarit yhteen kerhon alle, jotta tutustuttaisiin toisiin ja saataisiin erotuomarijoukkueeseen hyvä me-henki päälle. Motiivina oli myös toiminnan yhtenäistäminen kentällä, jotta erotuomarit pystyisivät vastaamaan nopeasti kehittyvän lajin haasteisiin. Perustamiskokous määritteli yhdistyksen toimintamuodoksi harrastustoiminnan, hyväksyi säännöt ja valitsi hallituksen, johon jokainen paikalla olleista mahtui. Kerhon ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Iiro Parviainen.

Perustamiskokous päätti myös perustettavan yhdistyksen nimestä. Inspiraatiota haettiin jalkapallon puolelta, josta monella uuden kerhon hallituksen jäsenellä oli kokemusta. Lähtökohtana oli esikuvien tapaan kutsua yhdistystä erotuomarikerhoksi, johon liitettiin tietysti laji etuliitteeksi ja nimi piteni salibandyerotuomarikerhoksi. Pitkään pyöriteltiin sitä, miten maantieteellinen sijainti pitäisi nimessä ilmaista, ja Helsinki oli mukana nimikeskustelussa TaSeen mallin mukaan. Koska kerhon toiminta-alue oli kuitenkin kiistatta pääkaupunkia laajempi, päädyttiin lopulta nimeämään yhdistys Uudenmaan salibandyerotuomarikerhoksi. Nimen lyhenteeksi muotoutui USBEK.

Jotta yhdistyksen perustaminen saataisiin virallistettua, perustamiskokous täytti perustamiskirjan, jonka allekirjoittivat Iiro Parviainen, Esa King ja Marco Matinvesi [kuva1] sekä yhdistysrekisterin vaatiman perusilmoituksen. Nämä asiakirjat saatiin kiikutettua Patentti- ja rekisterihallitukseen 25.3.1994 ja salibandyerotuomareiden järjestäytynyt toiminta pääkaupunkiseudulla saattoi alkaa.

 

1994–1999: Järjestäytymisen aikaa

 

Kerhon perustaminen herätti erotuomarikunnassa osittain ristiriitaisia tunteita. Perustajina oli vain murto-osa silloisesta erotuomarikunnasta, ja osa ulkopuolelle jääneistä koki järjestäytymisen yllättävänä ja jopa tarpeettomana. Kerhon merkitys erotuomaritoiminnan organisoijana oli heti alusta lähtien suuri, sillä SSBL:n pelien viheltäminen edellytti kerhon jäsenyyttä. Vaikka jäsenyys olikin siis vapaaehtoista, oli siinä puolipakollisuuden maku. Tosiasia kuitenkin lienee, että järjestäytynyt erotuomaritoiminta tulisi loppujen lopuksi olemaan kaikkien erotuomareiden ja koko lajin etu, ja tärkeintä oli kanavoida osaavien erotuomareiden energia kaikkien yhteiseksi hyödyksi.

Kerhon ensimmäisissä, 4.3.1994 hyväksytyissä säännöissä kerhon toiminta-ajatus on kiteytetty seuraavasti: ”Yhdistyksen tarkoituksena on salibandyerotuomariharrastuksen ja – erotuomaritoiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen jäsentensä keskuudessa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys harjoittaa valistus- ja kasvatustyötä levittämällä erotuomariaiheisia julkaisuja ja järjestää koulutustilaisuuksia, harjoituksia, kilpailuja, juhlia sekä valistus- ja huvitilaisuuksia.” Tätä mukaillen kerhon esittelykalvot 1990-luvun puolivälistä tiivistävät USBEKin olemuksen seuraavasti:

  • Linkki liiton erotuomariasioissa
  • Erotuomarikoulutus ja –tarkkailu
  • Erotuomariasettelut liiton otteluihin
  • Muut erotuomariasettelut
  • Keskustelutilaisuudet
  • Tiedotus
  • Muut erotuomaritehtävien hoitoon liittyvät asiat

Varsinaisen yhdistyksen perustamisen jälkeen näyttää kuluneen yksi kausi, ennen kuin toiminta on lähtenyt todenteolla käyntiin, sillä hallituksen kokouksen asialistalla 28.11.1995 on päätettävänä sellaisia yhdistystoiminnalle keskeisiä asioita kuin pankkitili ja yhdistyksen logo. Salibandypallon ja pillin yhdistävän logon uudelle kerholle taiteili hallituksen jäsen Sami Kukkonen [kuva2].

Kaksikymmentä vuotta sitten ei eletty sellaista internet-aikakautta, joka meille on tänä päivänä itsestäänselvyys. Niinpä kokouksen asialistalla oli myös USBEKin saliopas, johon pyydettiin myös hallien mainoksia varainhankintatarkoituksessa. Olipa kerholla oma faksipohjakin, jotta viestit saatiin tarvittaessa kulkemaan tavallista postia nopeammin! [kuva 3]. Kerho pyöri alusta asti jäsenmaksutulojen voimin, joten maksujen periminen oli myös asialistalla. Koska USBEKin jäsenyys ja SSBL:n pelien asettelu oli alkuaikoina kytketty yhteen, otettiin syksyllä 1998 kovat keinot käyttöön: jos jäsenmaksu oli maksamatta, pelejä ei aseteltaisi ennen kuin puuttuva suoritus oli tehty.

Vuoden 1995 marraskuun jäsenlistalta löytyy 110 jäsenen nimet. Jäsenkehitys näyttää olleen alkupyrähdyksen jälkeen maltillista, sillä vuoden 1997 toimintakertomuksessa kerrotaan jäseniä olleen kuluneena vuonna 138.

Kerhon toiminnan alkuvuosina kaksi asiaa näyttävät olleen pinnalla kerhon toiminnassa: erotuomaritoiminnan yhtenäistäminen ja kerhon jäsenten edunvalvonta etenkin erotuomaripalkkioita koskevissa asioissa. Tuomaritoiminnan yhtenäistäminen ja tuomarikunnan yleinen tasonnosto oli USBEKin perustajajäsenten yksi keskeinen tavoite. Koulutukseen satsattiinkin kerhon alkuvuosina paljon. Kerho järjesti kuukausikokouksia, joissa tarkoituksena oli kokoontua yhteen ja keskustella jostain ajankohtaisesta asiasta, esimerkiksi tietyn säännön tulkinnasta. Kokouksella saattoi myös olla joku etukäteen määritelty teema kuten pelinohjaaminen tai tietyn jäähytyypin pohdiskeleminen. Joskus teema puolestaan kehittyi illan edetessä vapaan keskustelun pohjalta. Useat paikalla olleet muistelevat, että keskustelun päätteeksi niin sanottu ”lopullinen totuus” kuultiin aina Marco Matinveden suusta.

Kuukausikokousiin osallistui vaihteleva määrä tuomareita. Parikymmentä osallistujaa oli tyypillinen määrä viheltäjiä, joka löysi tiensä (yleensä) Olympiastadionin kokoustiloihin, mutta päästiinpä joskus jopa neljäänkymmeneen osallistujaan. Tällainen yleisöryntäys, jolloin melkein kolmannes kerhon jäsenistä saapui kuukausikoulutukseen, nähtiin esimerkiksi silloin, kun liigatuomari Jukka Innanen Tampereelta vieraili kerhon tilaisuudessa.

USBEKin aktiivijäsenistö oli alusta asti kehittämässä myös SSBL:n tuomarikoulutuksia ja kouluttajakoulutuksia. Jarkko Aaltonen, joka toimi nelisen vuotta koulutusvaliokunnan puheenjohtajana ja oli kaikkiaan 7-8 vuotta mukana koulutuksissa, muistelee, että mitään materiaalia ei tietystikään aluksi ollut. Sääntökirjasta aloitettiin ja tussilla piirrettiin piirtoheitinkalvoille erilaisia tilanteita, joita pohdittiin. Sääntökoe tuli mukaan koulutukseen parin toimintavuoden jälkeen. Klaus Koskela Pohjanmaalta käänsi myös ruotsalaista erotuomarikoulutusmateriaalia suomeksi, tavoitteena tuomaritoiminnan harmonisoiminen yli maarajojen. Koskelan ideasta lähti myös 90-luvulla kokeilussa ollut erotuomaripassi, jossa ideana oli, että tuomari käy tietyissä koulutuksissa ja saa niistä suoritusmerkinnän. Erotuomaripassikokeilu kuitenkin hylättiin parin vuoden jälkeen, sillä se osoittautui työlääksi, eikä tuomarikunta kokenut että passin suoritteilla olisi ollut suoraa yhteyttä erotuomaritoiminnan laatuun. Muutama erotuomari sai kuin saikin passimerkinnät täyteen, muun muassa Andy Kyro, yksi USBEKin pitkäaikaisista jäsenistä.

Virallisia SSBL:n koulutuksia järjestettiin vuosituhannen lopussa kymmenisen kappaletta kauden pakollisen aloituskoulutuksen lisäksi. Tällä tarjonnalla ei tietystikään pystytty kattamaan koko lähes kaksisataapäistä aluetuomarijoukkoa, vaan kurssit kohdistettiin eteneville tuomareille. Suuren aluetuomarimassan kouluttaminen jäi kerhon kuukausikokousten varaan. Vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä koulutusvaliokunnan toimintakertomus kertoo melkoisesta aktiivisuudesta varsinkin toimitsijoiden kouluttamisessa:

”Syksyn -99 aikana Koulutusvaliokunta on kouluttanut määrällisesti tuomareita seuraavasti:

aikaisempina kausina viheltäneitä neljällä kertauskurssilla 96, uusia yhdellä peruskurssilla 35, sekä yhdistetyillä perus-/kertauskursseilla Lohjassa 7 ja Porvoossa 4 ja Helsingissä (tammikuussa 2000) 31. Yhteensä on koulutettu 173 alue-erotuomaria […]. Uuden kilpailusääntömuutoksen 28§ mukaisesti toimitsijoita koulutettiin Etelä-Suomen alueella erillisissä koulutustilaisuuksissa yhteensä 1209 henkeä.”

SSBL koulutti myös kouluttajia ja erotuomaritarkkailijoita. USBEK oli tärkeä yhteistyökumppani myös tässä. Vuoden 1999 alussa Puusilmässä silloinen puheenjohtaja Leo Sassi kertoi, kuinka tarkkailijoiden palautetta pyritään jatkossa kalibroimaan niin, että tarkkailijat kiinnittäisivät huomiota samoihin asioihin samanlaisilla linjauksilla:

”Yhtenäisen tarkkailulinjan löytämiseksi käymissämme keskusteluissamme (UETV) olemme päätymässä seuraavanlaiseen tässä pelkistettyyn malliin. Kaikki erotuomaritarkkailijat tarkkailevat saman ottelun. Tarkkailuraporteista vedetään yhteenveto ja koulutuksen yhteydessä korjataan suurimmat erot. Jonkin ajan kuluttua koko homma uusiksi ja toistetaan vuosittain. TARKKAILULINJAN yhtenäistyessä myös paljonparjattu (joskus myös aiheesta) EROTUOMARILINJA muuttuisi yhtenäisemmäksi.”

Erotuomaritarkkailusta saadut korvaukset olivat – jo tuolloin – aivan riittämättömiä tehtävään käytettyyn aikaan nähden, kuten silloinen liigaerotuomari ja erotuomaritarkkailija Rami Saikkonen kirjoittaa samassa Puusilmän numerossa. Osa logistiikkaongelmista on toki parantunut, kun erotuomariraportit kulkevat nyt sähköisessä muodossa kaikille vastaanottajille. Jarkko Aaltonen, joka teki noin 10–20 tarkkailua vuodessa, muistelee että muitakin vaikeuksia oli. Hän myöntää turhautuneensa, kun omilla tarkkailulausunnoilla ei tuntunut olevan merkitystä: Vaikka oli vuosi sitten suositellut tiettyä erotuomariparia kovempiin peleihin, saattoi löytää saman parin tahkoamassa edelleen samoja, heille liian helppoja otteluita.

Palkkioneuvotteluja varten perustettiin vuonna 1999 koko maan laajuinen Suomen salibandyerotuomarien liitto (SSEL). Aloitteen teki Pietarsaaren seudun erotuomarikerhon Marko Löija. Perustamissäännöistä löytyvä SSEL:n tarkoitus oli samansuuntainen alueellisten kerhojen, kuten USBEKin toiminnan kanssa:

”Yhdistyksen tarkoituksena on salibandyerotuomariharrastuksen ja erotuomaritoiminnan ylläpitämisen ja kehittämisen tukeminen sekä toimiminen salibandyerotuomareiden edunvalvojana ja salibandyerotuomarikerhojen kattojärjestönä. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys harjoittaa valistus- ja kasvatustyötä, julkaisu- ja tiedotustoimintaa ja järjestää koulutustilaisuuksia, harjoituksia, kilpailuja, juhlia sekä huvitilaisuuksia.”

USBEKia SSEL:n perustamiskokouksessa edustivat tuolloinen puheenjohtaja Jyrki Oksman, joka valittiin myös SSEL:n puheenjohtajaksi, Kari Ceballos-Purhonen, Marco Matinvesi, ja Anssi Tuomi. Ensimmäisen toimikauden ainoa varsinainen toiminta olivat palkkioneuvottelut. SSEL toimi maanlaajuisena etujärjestönä aina 2000-luvun puolelle asti. Yhdistyksen toiminta hiipui, kun liigaerotuomarit perustivat oman, maanlaajuisen yhdistyksensä. Alue-erotuomarien asioiden ajaminen jäi siis jatkossa alueellisten erotuomarikerhojen harteille.

Kehittyvä laji imi piiriinsä harrastajia, ja erilaiset harrasteliigat pyörivät isolla volyymilla jo 1990-luvun lopulla. USBEK otti melko pian niin harjoituspelien kuin harrasteliigojen asettelutkin tehtäväkseen. Keväällä 1997 silloinen hallituksen jäsen Toni Tolsa toi asialistalle ajatuksen harjoituspelien asettelujen keskittämisestä yhdelle henkilölle. Motiivina oli paremman palvelun tarjoaminen joukkueille sekä tuomareiden työtaakan vähentäminen otteluista sovittaessa. Alkukankeudelta ei vältytty tässäkään hommassa, kun ennen pienen kaveripiirin peleinä pyörinyt viheltäminen laajeni koko jäsenistöön. AC-liigan asettelijatehtäviä hoiti alkuvaiheessa Kari Ceballos-Purhonen, jolta homma siirtyi hetkeksi Oskari Saarelle. Muita harjoitusturnauksia asetteli USBEKin varhaisina vuosina muun muassa Ilkka Söderberg. Harjoituspelien tuomarivälitys kehittyi, kun kerhon ensimmäiset nettisivut saatiin pystyyn mbnet-palvelimelle. Sivustolla oli heti alusta asti mahdollista tilata tuomari kätevästi nettilomakkeen avulla.

Harjoituspelien palkkioiden yhtenäistäminen tuli myös ajankohtaiseksi toiminnan laajetessa: USBEK antoi ensimmäisen suosituksen harjoituspelien hinnoista vuonna 1998. Vuonna 1999 kerhon hallitus antoi kerhoasettelija Ceballos-Purhoselle valtuudet neuvotella aluesarjan ja AC-liigan palkkioista seuraavissa raameissa:

”Neuvottelujen lähtökohdaksi päätettiin 100mk/AC-liigan ottelu, joka jakautuisi seuraavan mukaan:

  • erotuomari    70 mk
  • kerho             20 mk
  • asettelija        10 mk”

Edunvalvontapuolella USBEK tarjosi jäsenilleen palkkioneuvottelujen lisäksi myös veroneuvontaa jo tuolloin. Ennakkoperintälain muuttuessa 1997 oli tarpeen informoida jäsenistöä siitä, kuinka erotuomareiden saamat työkorvaukset tulisi ilmoittaa verottajalle. Puusilmän numerosta 3/1998 löytyykin silloisen rahastonhoitajan Jani Hurmeen artikkeli erotuomaripalkkioiden verotuksesta, matkakulujen korvauksesta ja erotuomaripalkkiosta tehtävistä verovähennyksistä.

Tuomarien ulkoasun yhtenäistäminen oli yksi osa tuomaritoiminnan profiilin kohottamista ja siihen kiinnitettiin huomiota kerhonkin puolesta alusta alkaen. Useat varhaiset Puusilmän artikkelit muistuttavat myös ulkoisen olemuksen tärkeydestä ja yhtenäisen asun merkityksestä koko tuomarikunnan uskottavuudelle. [kuva x. Rauno Munukan mainos Puusilmä joulukuu 2000] Kerho palveli jäseniään välittämällä erotuomariasuja, ja yhtenäinen tuuliasukin organisoitiin jäsenistölle ennen vuosituhannen vaihdetta. [kuva4]. Asuja ei tuolloin niin vaan tilattu nettikaupasta lähipostiin, vaan kerho pyysi asuista ensin tarjouksia eri valmistajilta, ja asujen hankkimisen jälkeen varustevastaava kuljetti asut painatuksia/brodeerauksia varten toiseen firmaan. Asujen jakelu tapahtui kädestä käteen –menetelmällä halleilla viikonloppuisin. Tässä oli omat haasteensa, kuten lainaus eräästä vuosituhannen vaihteen hallituksen kokouspöytäkirjasta osoittaa:

”11 verryttelyasua lunastamatta. Puolelle omistaja tiedossa. Laskutus vielä kesken.”

Internetin alkuaikoja kun elettiin, kulki kaikki – kaikki – tiedotus aluksi tavallisen postin kautta. Omat esteellisyydet lähetettiin kirjeitse asettelijalle ja saatiin paluupostina asettelut takaisin. Asettelujen aikataulutus riippui vähän siitä, kuka sen kulloinkin teki. Alkuvaiheen aktiivituomari Musse Habbaba kertoo, että pahimmillaan asettelu seuraavalle päivälle tipahti postiluukusta perjantai-iltapäivänä. Toisaalta Marco Matinveden asettelija-ajoilta on säilynyt dokumentteja, jotka kertovat sellaisesta luksuksesta että asettelu tehtiin kokonaiseksi kuukaudeksi kerrallaan! [kuva 5].

Kerhon toiminnasta tiedottamista varten perustettiin varsin varhaisessa vaiheessa USBEKin oma jäsenlehti, joka sai nimekseen Puusilmä. Toimituksellisesta kunnianhimosta riippuen lehti saattoi sisältää vain välttämättömimmät tapahtumauutiset kuten koulutusten ajankohdat ja vuosikokouksen päätökset, tai sitten aviisi saattoi olla tuhti paketti ajatuksia erotuomaritoiminnan kehittämiskohteista ja toiminnan yhtenäistämisestä. Puusilmän numero 1/1996 sisältää esimerkiksi vielä nykyäänkin ajankohtaisen, ansiokkaan artikkelin ET-parin kanssa toimimisesta [kuva5]. Artikkelin on kirjoittanut yksi USBEKin perustajajäsenistä, Sami Kukkonen. Tarkkoja tietoja Puusilmän ilmestymisestä ei valitettavasti ole enää tallella, sillä arkistoihin on jäänyt vai muutamia yksittäiskappaleita. Varhaisin jälkipolville säilynyt numero on jo edellä mainittu 1/1996, ja toimintakertomuksesta voidaan lukea, että vuonna 1997 Puusilmä-lehti ilmestyi kolme kertaa, samoin myös vuonna 1999. Vuonna 1999 Puusilmä oli jo siirtynyt sähköiseen aikaan siinä mielessä, että sen jakelu tapahtui kerhon jäsenille sähköpostitse eikä lehti enää tupsahtanut postiluukusta asettelulistojen mukana paitsi erityistilauksesta.

Muutaman toimintavuoden jälkeen oli tarpeen kehittää myös kerhon hallintoa. Puusilmä-lehden numerossa 3/1998 silloinen puheenjohtaja Leo Sassi esittelee USBEKin organisaatiouudistuksen, jossa perustettiin koulutusvaliokunta ja USBEKin erotuomarivaliokunta, sekä erotettiin lisäksi asettelu ja UETV:n erotuomarivastaavan työt omiksi toiminnoikseen. Varsinaisen hallituksen tehtäviksi uudistuksessa jäivät tulevaisuuden suunnittelu, palkkioneuvottelut SSBL:n kanssa, jäsenistön edunvalvonta yleensä sekä valiokuntien työn valvominen. Ajatukset olivat tuolloin vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä suurisuuntaisia, sillä pohdinnassa olivat vakavasti muun muassa omien tilojen tarve ja henkilökunnan palkkaaminen! [kuva x – Puusilmästä 1/98 hallituksen esittelykuvat]

Säännöllistä jäsenten virkistystoimintaa ei kerhon puitteissa vielä 90-luvulla juurikaan harjoitettu, ja esimerkiksi pikkujoulut ja kauden avaustapahtuma tekivät vasta tuloaan. Muutamia isompia yhteisiä matkoja kerho kuitenkin organisoi: Vuonna 1995 järjestettiin kisamatka salibandyn MM-kisoihin Tukholmaan ja vuoden 1997 toimintasuunnitelmasta löytyy ajatus lähteä porukalla katsomaan naisten MM-kisoja Ahvenanmaalle. Matkajärjestelyt ovat aiheuttaneet samanlaista päänvaivaa kautta USBEKin historian: Jarkko Aaltonen muistaa, kuinka Globenin reissulla neljä kollegaa jäi laivasta…

 

2000-2004: Kehittämisestä sukupolvenvaihdokseen

 

Vuosituhannen vaihteen yli USBEKin luotsasi Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle vuonna 1998 muuttanut jalkapallo- ja salibandyerotuomari Jyrki Oksman. Kerhon toiminta alkoi toisaalta vakiintua, toisaalta toiminnasta alkoi olla sen verran kokemusta, että oli mahdollista miettiä parannuksia olemassa oleviin tapoihin. Tuomareiden koulutus ja yleinen tason nostaminen sekä edunvalvonnalliset asiat pysyivät kerhon toiminnan keskipisteessä. Myös tiedottamiseen ja tuomarijoukkueen virkistystoimintaan alettiin panostaa enemmän. Uuden puheenjohtajan teesit kerholle uuden vuosituhannen kynnyksellä olivat seuraavat:

  1. AVOIMMUUS. (välitetään tietoa kerhoa koskevista asioista….)
  2. INFORMOINTI (kerrotaan omista tekemisistä….)
  3. YHTEISTYÖ (välitetään kuultu tieto sille kenen tehtäviin se kuuluu…)
  4. YHTEINEN TAPA (toimitaan samalla tavalla, ei sooloilla….)
  5. LUOTTAMUS (tee se tehtävä mikä sinulle on annettu…..)
  6. LOJAALISUUS (purnataan sisällä mutta yhtä köyttä ulospäin….)
  7. YHTEINEN ETU (teemme asiat kerholle eli jäsenille….)
  8. POSITIIVINEN ASENNE (tehdään hyvässä yhteishengessä….)

Viisivuotiskauden aikana yhdistyksen johdossa koettiin loppujen lopuksi pienimuotoista dramatiikkaa kun Oksman erosi puheenjohtajan tehtävästään kesken kauden 2001–2002. Oksman turhautui, kun ei hyvistä aikomuksistaan huolimatta saanut yhdistettyä erotuomareita yhdeksi ryhmäksi. Kerhon ohjaimiin tarttui seuraavalla kaudella verrattain tuore erotuomari Marko Kapiainen, joka oli jo ehditty valita vuoden tulokkaaksi, ja joka oli hoitanut yhdistyksen raha-asioita yhden kauden verran. Kapiainen muistelee, että tietynlainen yhdistystoiminnan aallonpohja kohdattiin tuolloin. Iso osa ensimmäisen sukupolven toimijoista lopetti aktiivisina kerholaisina, ja koko siihenastinen toimintakulttuuri hävisi. Kaiken kukkuraksi yhdistyksen jäsenrekisterikin katosi, joten toiminta täytyi tietyllä tavalla todella aloittaa nollapisteestä. Paljon saatiin kuitenkin aikaiseksi.

Tuomaritoiminnan kehittämiseksi kerhon kuukausikokoukset muutettiin 2000-luvun alussa kuukausikoulutuksiksi. Koettiin, että tapaamisista oli hävinnyt tuomarityöskentelyyn liittyvä fokus, ja kokoukset olivat muodostuneet enemmänkin kavereiden rupatteluilloiksi. Koulutuksia pyrittiin suunnittelemaan pitemmällä aikavälillä siten, että myös koulutusten teemat muodostaisivat johdonmukaisen jatkumon. Tavoitteena oli myös nostaa koulutusten osallistujamääriä. Kaudella 2003–2004 kuukausikoulutukset, joita tuolloin pidettiin seitsemän kappaletta, siirtyivät Olympiastadionin tiloista Malmille, mitä pidettiin onnistuneena, koska tilat soveltuivat paremmin koulutuskäyttöön. Kerhon hallituksessa keskusteltiin myös mahdollisuudesta saada USBEKin kuukausikoulutukset osaksi tuomarien virallista koulutuskokonaisuutta, mutta tämä ei realisoitunut. Jarkko Aaltonen kylläkin muistelee, että ainakin erotuomaripassia käytettäessä kuukausikoulutukset olivat osa SSBL:n organisoimaa erotuomarikoulutustoimintaa.

Kerhon hallituksessa ideoitiin myös kummituomarijärjestelmää. Ajatuksena oli, että aloitteleva tuomari saisi tietyn kokeneemman tuomarin itselleen säännöllisesti pariksi kauden aikana, ja pystyisi näin johdonmukaisesti kehittämään omaa toimintansa parilta saadun palautteen pohjalta. Kokeneita tuomareita ilmoittautui kummituomariksi kiitettävä määrä, mutta (yllättäen?) 95 % tuomarikunnasta olikin sitä mieltä, etteivät he halua kummituomaria itselleen. Tämä kehittämisidea jäi siis toteuttamatta. Aloittavien tuomarien tukemiseksi oli suunnitteilla myös aloittelijan opas, jossa annettaisiin käytännön vinkkejä ensimmäisiin otteluihinsa valmistuvalle untuvikolle. Tämäkin hanke jäi idean tasolle.

Yhteiset ottelumatkat koulutusmuotona ideoitiin myös vuosituhannen alussa. Konsepti oli se, että mennään tuomariporukalla katsomaan yhdessä ottelu, joka mahdollisesti myös kuvattaisiin. Ottelun jälkeen keskusteltaisiin yhdessä nähdyistä tapahtumista. Joulukuussa 2000 tämä toteutuikin naisten liigan ottelussa Erä III – Classic. Kaudella 2003–2004 toteutettiin kolme ottelumatkaa joista kaksi suuntautui pääkaupunkiseudulle. Yhdeksän hengen tuomariryhmä lähti kerhon ottelumatkalle Tampereelle.

Vuosituhannen vaihteen asiakirjat kertovat myös tarpeesta parantaa tarkkailujärjestelmää, ja silloinen hallituksen jäsen Pyry Toivonen (nyk. Noras) on tehnyt asiasta ehdotuksenkin UETV:lle. Valitettavasti ehdotuksen teksti ja kohtalo sekä mahdollinen vaikutus ei käy materiaalista ilmi. Se on kuitenkin varmaa, että erotuomarien kuntotestaukset tulivat tämän viisivuotisjakson aikana osaksi koulutusohjelmaa. Etelä-Suomi ja UETV olivat tässä edelläkävijöitä, ja alun vastustuksen jälkeen testit osana etenevien tuomareiden seulontaa ovat jokavuotinen tapahtuma.

Vuosituhannen alussa pinnalla olleet edunvalvonnalliset asiat ovat tuttuja nykypäivänkin tuomarille. Muun muassa SSBL:n kilpailukalenterin epätasaisuus puhutti, kun tietyn luokituksen vaativat kovemmat pelit tuntuivat kasautuvan muutamille viikonlopuille. Myös tilanne, jossa tuomari on ollut menossa SSBL:n asettelijan asettelemaan otteluun, joka onkin peruuntunut, aiheutti tarpeen olla yhteydessä SSBL:ään – jos peruuntuminen ei ole tullut tuomarille ajoissa tiedoksi, on hänelle saattanut jo aiheutua kuluja otteluun valmistautumisesta. Kerho lähti keskustelemaan asiasta puheenjohtajansa välityksellä ja teki ehdotuksen siitä, kuinka kulujen pitäisi tuollaisessa tilanteessa jakautua. Myös se, milloin ja missä olevaan otteluun saa mennä omalla autolla, niin että saa kilometrikorvauksen, vaati linjauksia. Asiaan valmisteltiin esitys kerhon hallituksessa.

Palkkioneuvottelut kaudella 2002–2003 olivat tiukat. Niitä veti SSEL, jossa USBEKia edusti kerhon tuore puheenjohtaja Marko Kapiaisen. Tuomarit olivat valmiita menemään jopa lakkoon. Toimintakertomus tuolta kaudelta kuvaa hyvin erotuomarikunnan tuntoja:

”Hallitus osallistui syksyllä käytyihin palkkioneuvotteluihin, joissa SSEL oli neuvottelija SSBL:n kanssa, mutta SSEL:oon kuuluvat erotuomarikerhot olivat hyvin läheisesti mukana. Kyseiset palkkioneuvottelut olivat ehdottomasti koko kauden raskain tapahtuma. Käytännössä koko Suomen salibandyerotuomarikunta oli neuvottelujen tukena vaikuttamassa lopputuloksen syntyyn. Lopputuloksena ei saatu täysin sitä mitä lähdettiin hakemaan, mutta saatiin korvaukseksi useammalle vuodelle yltävä sopimus sekä erotuomareille tunnustetumpi asema SSEL:n kautta.

Tällainen neuvottelutilanne, jossa käytetään pakkotoimia, oli sinänsä erittäin epämiellyttävä eikä samanlaiseen toivottavasti enää päädytä. Toisaalta tilanne toi konkreettisesti esille senkin mahdollisuuden, että erotuomarit voivat käyttää joukkovoimaa tarkan harkinnan jälkeen. Joukkovoiman käyttäminen on kuitenkin niin äärimmäinen toimenpide, että se väistämättä jättää pitkäksi aikaa jälkensä kaikkeen toimintaan, eikä se siis ole millään tavalla toivottava toimenpide.”

Kerhon rooli muiden kuin SSBL:n alaisten pelien asetteluissa haki vielä lopullista muotoaan. Vuosituhannen vaihteessa hallitus totesi, että kerhoasettelut olivat ongelma: AC-liiga oli liian iso pala haukattavaksi, tuomarit eivät halunneet kerhon välittämiä pelejä ja tiedot tuomaritarpeesta tulevat liian nopealla aikataululla. Jälkimmäiseen ongelmaan kerhon hallitus kehitti systeemin, jossa harjoituspelien taksa riippui siitä, kuinka nopealla aikataululla tuomari paikalle haluttiin. Näin hallitus asiasta päätti:

”Päätettiin tuomari- ja asettelupalkkioista kiireisissä tapauksissa kerhon asettelemien otteluiden osalta. Tuomaripalkkio aiemmin hyväksytyn listan mukainen kun pyyntö yli 72h ennen ottelua. Kun pyyntö 48-72h korotetaan 50mk. Pyyntö 24-48h korotetaan 50mk lisää. Pyyntö alle 24h ennen ottelua korotetaan vielä 100mk. Asettelijan palkkioon 10mk korotus jokaisesta kiireellisyysluokasta.”

Vuonna 2001 alettiin selvittää alueliigan pelien asettelujen ottamista kerhon kontolle. Syksyllä 2003 saatiin solmittua kolmivuotinen sopimus alueliigan asetteluista. Tuolloin oli kerhoasettelijaksi valittu kolmen hakijan joukosta Anssi Kärkkäinen, joka on siitä asti hoitanut menestyksekkäästi mainittuja tehtäviä.

2000-luvulle tultaessa internet alkoi jo olla arkipäivää ja USBEKin tiedottaminenkin alkoi siirtyä yhä enemmän nettiin. Kerhon ensimmäiset verkkosivut osoitteessa www.mbnet.fi/~usbek olivat tekeillä vuonna 2000. Sivustolla oli jo tuolloin keskustelupalsta, jonka pelisääntöjä tietysti jouduttiin sorvaamaan ja jäsenistöä koulutettiin nettikeskustelun etikettiin. Sivuston tuomaripalsta, jonka kautta jäsenet pystyivät löytämään sijaisia itselleen aseteltuihin otteluihin, koettiin alusta asti erittäin hyödylliseksi. Teknologian kehittyessä nettisivujen uudistaminen tuli melko pian ajankohtaiseksi, mutta resursseja jouduttiin tässäkin asiassa odottelemaan. Lopulta Marco Suvanto pystytti kerholle uuden sivut tuttuun osoitteeseen www.usbek.net vuonna 2003.

Vuonna 2001 Puusilmä-lehtikin alkoi ilmestyä myös nettiversiona. Tavoitteena oli lisätä Puusilmän ilmestymistiheyttä jopa 5-7 numeroon vuodessa, mutta resurssipulasta johtuen tähän ei koskaan päästy. Kaudella 2002–2003 lehti ilmestyi kolme kertaa, mutta hallitus totesi että paperiversion tuottaminen alkoi olla myös taloudellisesti raskasta. Nettitiedottaminen nähtiin jatkossa sinä mekanismina, jolla tietoa saataisiin välitettyä jäsenistölle kaikkein (kustannus)tehokkaimmin.

Hallituksen asialistalla oli myös selvittää mahdollisuus saada Puusilmä sähköpostina, ja kerhollekin piti saada oma sähköpostiosoite. USBEKin sähköinen jäsentiedote luotiin keväällä 2000. Jäsentiedotteen tarkoitus oli

  • nopeuttaa tiedon kulkua jäsenille
  • yhdenmukaistaa tuomaritoimintaa
  • parantaa sääntötuntemusta sekä tulkintoja
  • mahdollistaa kysymyksien esittäminen
  • levittää tietoa kentällä tapahtuneista asioista sekä
  • tukea Puusilmässä sekä kuukausikokouksissa käsiteltyjä asioita.

Sähköpostitiedotteen ei kuitenkaan tuossa vaiheessa vielä ollut tarkoitus korvata tavallisella postilla jäsenistölle lähetettävää materiaalia, vaan toimia ainoastaan sen tukena. Kevään 2000 tiedotteessa selvitettiin jäsenistölle muun muassa tulkintaa siitä, mikä on katsottava pelaajan pelinumeroksi, jos hänellä sponsorinsa mukaan on selässä merkintä ”Radiolinja 050”. Kauden 2003–2004 alkaessa sähköinen tiedote oli jo korvannut perinteiset postitukset, eikä Puusilmäkään enää ilmestynyt. Kerhotiedotteita ilmestyi kaksi ja USBEK oli siirtynyt lopullisesti internet-aikakauteen.

Kerhon jäsenilleen tarjoama virkistystoiminta alkoi lisääntyä 2000-luvulla. Keväällä 2001 löytyy hallituksen pöytäkirjasta pohdintaa ”jälkijoulujen” järjestämisestä. 16.3.2001 pidettiinkin saunailta, jossa oli parikymmentä kerhon jäsentä paikalla. Vuonna 2002 järjestettiin jo varsinaiset pikkujoulut nykyisellä paikallaan joulukuun alkupuolella. Myös retket MM-kisoihin jatkuivat: USBEK järjesti jäsenilleen matkan seuraamaan Oslossa pelattua salibandyn MM-kilpailuja toukokuussa 2000. Kerhosta lähti 32 henkilöä matkalle, joka tehtiin linja-autolla reitillä Helsinki-Turku-Tukholma-Oslo. Matkanjohtajina toimivat hallituksen jäsenet Minna Kärkkäinen ja Kari Ceballos-Purhonen.

Keväällä 2000 sai alkunsa myös erotuomarien salibandyn SM-kisojen perinne hämeenlinnalaisesta aloitteesta. USBEK oli alusta asti aktiivisesti mukana ja lähti heti ensimmäisiin kisoihin kahden joukkueen voimin [kuva X ensimmäisestä mainoksesta]. 2001 lähdettiin Kuopioon niin ikään kahdella joukkueella, kun kaksikymmentä tuomaria oli ilmoittautunut mukaan pelaamaan. Bussi varattiin 30 hengelle, jotta kannustusjoukotkin mahtuivat mukaan. USBEK otti SBETSM-turnausjärjestelyistä vastuun ensimmäistä kertaa kautta aikojen neljänsissä kisoissa ja toimintakertomus kaudelta 2003–2004 summaa tehdyn työn näin:

”Loppukevään suurin ponnistus hallitukselle ja koko kerholle oli tuomariturnaus, SBETSBSM2003. Turnaus järjestettiin Campo Sportcenterissä 17.5.2003. Usbekilla oli mukana peräti viisi joukkuetta, muualta Suomesta oli seitsemän muuta joukkuetta. Turnaus toteutettiin kaikkiaan noin 30 ihmisen voimin!”

Yksi hallituksen tavoitteista oli kerhon jäsenmäärän nostaminen ja tuomarikunnan vaihtuvuuden vähentäminen. Jäsenmäärän kasvu oli varsin maltillista, sillä vuonna 2001 jäseniä oli 203 ja vuotta myöhemmin 225. Vaihtuvuuden pienentämisessä kuitenkin onnistuttiin: Se putosi vuosituhannen alkupuolella 50 %:sta 20 %:iin. Kerhon ongelmana oli kuitenkin jatkuvasti kerhoaktiivien puute, joka johti siihen, että yhdistystä pyöritettiin muutaman vapaehtoisen voimin. Tämä aiheutti tietysti turhautumista, kun ideoita ei saatu toteutettua, kuten 2003–2004 toimintakertomuksesta voidaan lukea:

”Hallituksen toiminnassa näkyvät suurimpina ongelmina selkeästi resurssien puute sekä osittain hallituksen jäsenten suuri vaihtuvuus. Resurssien puutteella tarkoitetaan tässä vapaaehtoistyövoiman vähyyttä kaikkien työskennellessä oman toimensa ohella. Vaikka asioihin olisikin ollut taloudellisia resursseja, nämä eivät auta tekijöiden puuttuessa. Hallituksen jäsenten suuri vaihtuvuus aiheuttaa aina sen, että hallituksella kuten millä tahansa toimivalla elimellä kuluu aluksi ja myös kauden aikana suuri osa ajasta ja energiasta työtapojen löytämiseen ja vakiinnuttamiseen. 225 henkilön rekisteröity yhdistys ei ole enää yhdistys pienimmästä päästä, vaan asioiden pyörittäminen vaatii paljon resursseja.”

Resurssipulasta huolimatta vuosituhannen vaihteessa jaksettiin tehdä vielä jonkin verran yhteistyötä yli lajirajojen: Andy Kyro on ollut kerhon edustajana Suomen erotuomarien liiton peli-ilo-seminaarissa lokakuussa 2000. Suomen erotuomarien liitto järjesti myös kouluttajakoulutusta, johon kerhosta osallistuttiin.

 

2004–2009: Tasaista kehittämistä

 

Kaudelle 2004–2005 lähdettiin taas uuden puheenjohtajan ohjaamana. Sami Rahikainen värväsi USBEKin johtoon kokeneen erotuomarin Veli Halosen. Kerhon jäsenmäärä kasvoi lajin mukana, ja jäsenrekisterikin saatiin uudelleen pystyyn vuoden 2006 aikana. Vuonna 2005 jäseniä oli 210, ja kaudella 2008–2009 jo 279. Aikalaiset muistelevat, että Halosen aikana suhteet SSBL:ään olivat hyvällä, luontevalla keskustelutasolla, jossa yhteys pelasi molempiin suuntiin mutkattomasti säännöllisen yhteydenpidon seurauksena.

Organisaatiopuolella hallitus käynnisti sääntömuutosprosessin vuonna 2005 ja loppujen lopuksi uudet säännöt saatiin rekisteröityä Patentti- ja rekisterihallituksessa 22.9.2008. Merkittävin sääntömuutos oli se, että jäsen voidaan katsoa eronneeksi, mikäli jäsenmaksut jäävät maksamatta. USBEK tuotiin myös nykyaikaan virallisten kokousten suhteen: muukin kuin posti tai sanomalehti-ilmoitus alkoi virallisesti kelvata kokouskutsuksi. USBEK osallistui niin SEL:n kuin SSEL:n tapahtumiin hallituksen kautta, mutta vuoden 2006 jälkeen SSEL:n toiminta hiipui, kun sen johtomiehet siirtyivät aluevastaavien tehtäviin. Tämä on sikäli valitettavaa, että yksittäisen – vaikkakin suurimman ja kauneimman – erotuomarikerhon vaikutusmahdollisuudet ovat aina rajalliset.

Halosen ensimmäisellä kaudella kerhotoimintaa ja sen organisointia jouduttiin miettimään kriittisesti, kun Länsi-Uudenmaan erotuomarit olivat tyytymättömiä ja ilmaisivat halunsa irrottautua USBEKista. Yhtenä ajatuksena he esittivät, että heidän alueelleen saataisiin mielekkäämpää toimintaa yhdessä alueen jalkapalloerotuomarien kanssa. Mikäli Länsi-Uusimaa olisi irrottautunut omaksi alueekseen, olisi se kuitenkin aiheuttanut ongelmia esimerkiksi asetteluissa, koska alueen tuomaripooli oli varsin pieni, ja heillä aktiivitoimijoina oli paljon jääviyksiä alueen peleihin. Niinpä hanke lopulta haudattiin, ja yleisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolista toimintaa, niin lännessä kuin idässäkin, lähdettiin kehittämään. Muun muassa SSBL:n kauden aloituskoulutuksia on sittemmin järjestetty USBEKin koko alueella, mikä on osaltaan auttanut myös uusien tuomareiden rekrytoinnissa näiltä alueilta.

Vuonna 2005 saatiin uutta säpinää pikkujunnujen peleihin, kun pelinohjaajien kouluttaminen alkoi. Ajatus pelinohjaajista herätti erotuomarikunnassa aluksi ristiriitaisia tunteita, kun mietittiin miten nuoret tuomarinalut kentillä pärjäävät ja vievätkö he alhaisemmilla palkkiollaan pelit varsinaisten tuomareiden nenän edestä. Pohdittiin myös, kuinka paljon resursseja menisi siihen, että kokeneemmat tuomarit tukevat näitä tulokkaita peleissä, jotka sinänsä ovat heidän omalle luokitukselleen liian helppoja. Voitaneen kai sanoa, että jälkikäteen voidaan arvioida pelinohjaajakonseptin olleen hyvä ajatus, joka nykypäivänä on erinomainen polku päästä aikaisessa vaiheessa jalon erotuomariharrastuksen piiriin.

Tuomareiden suuri vaihtuvuus oli jatkuvasti kerhon huolena, ja kauden alkukoulutuksista poisjääneiden perään jopa soiteltiin aika ajoin. Kuukausikoulutuksia pyrittiin tekemään kasvavalle jäsenistölle mielekkäämmäksi siten, että illan koulutusteemaa puitiin kahdessa eritasoisessa ryhmässä. Todettiin myös, että tiedotusta koulutuksista pitäisi parantaa. Verkkosivustoa kehitettiinkin koko viisivuotiskauden ajan, kun hallituksen valtuuttama webtyöryhmä käsitteli jäsenistöltä tulleita parannusehdotuksia. Yksi vieläkin toteuttamistaan odottava mainitsemisenarvoinen uudistusidea oli avoimen tuomaripalautelomakkeen lisääminen sivulle. Lomakkeen kautta välittyvä erotuomaripalaute menisi suoraan UETV:lle käsiteltäväksi. Jäsenten palautetta kerho kuitenkin keräsi, ja webpohjaisia kyselyitä jäsenistölle tehtiin, jotta toimintaa voitaisiin ohjata myös heidän näkökulmastaan mielekkääseen suuntaan. Vastausprosentti näihin kyselyihin tuppasi valitettavasti jäämään melko matalaksi.

Koulutusasioista on vielä mainittava talven 2005 projekti, jossa Sami Rahikainen ja tuolloinen puheenjohtaja Veli Halonen analysoivat 1400 (!) ottelupöytäkirjaa ja selvittivät, miten tuomarinvaihdot ja toimitsijakorttien tarkastukset oli pöytäkirjojen valossa hoidettu. Tällaiseen analyysiin toivoisi olevan resursseja nykyäänkin, sillä oikeita kysymyksiä kysymällä voitaisiin saada mielenkiintoista faktatietoa erilaisista koulutustarpeista. Tuolloin tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että tietyillä tuomareilla oli puutteita toimitsijakorttien tarkastuksessa. Pelien vaihtoprosentti oli kolmenkymmenen luokkaa.

Tiedotuspuolella hallituksen saavutettavuutta parannettiin toimintokohtaisten sähköpostiosoitteiden luomisella. USBEK oli ensimmäisten joukossa myös sosiaalisessa mediassa. Facebook-ryhmän ensimmäisen viestin voi kuka tahansa ryhmän jäsen kaivaa esiin, mutta dokumentoitakoon se nyt myös tähän katsaukseen. 4.10.2007 päivätyn viestin on kirjoittanut Antti Lehtinen: ”Jeejee.. Videoitakin olet jaksanut lätkiä. Vielä pitäis saada porukkaa tänne.”.

Vapaa-ajantoiminta alkoi varsin suureellisena, kun kaudella 2005–2006 siihen budjetoitiin peräti 3000 euroa. Tapahtumia oli tarjolla paljon aina otteluseurannan jälkeisistä pizzakekkereistä USBEK Karting –tapahtumaan. Melko pian tehtiin kuitenkin päätös, että pääsääntöisesti USBEKin vapaa-ajantoiminta pyörisi omakustanneperiaatteella. Kerho tarjoaisi toiminnalle tekijät ja ideat, ja voisi silloin tällöin maksaa osan kuluista. Kerho lähti mukaan salibandytoimintaan myös virkistäytymisen kautta, kun USBEKin miesten salibandyjoukkue HC USBEK pelasi ensimmäiset ottelunsa kaudella 2004–2005. SBETSM-kisat pysyivät kauden huipputapahtumana, ja mihin päin Suomea sitten lähdettiinkin, osanotto USBEKista laskettiin aina kymmenissä.

 

2009-2014: Vakiintuneet toimintatavat ja isoja edunvalvonta-asioita

 

USBEKin kaksikymmenvuotisen taipaleen viiden viimeisen vuoden toimintakertomukset, hallituksen pöytäkirjat ja henkilöhaastattelut kertovat vakiintuneesta kerhotoiminnasta, jota pyörittävät yhä edelleen yhdistystoiminnalle omistautuneet henkilöt omaa vapaa-aikaansa käyttäen. Sitä mukaa kun toimintatapoja on vakiinnutettu ja myös dokumentoitu, on toiminta myös saanut ammattimaisempaa ilmettä nimenomaan yhdistystoiminnan näkökulmasta. Erotuomarinäkökulmasta haasteet ovat puolestaan pysyneet kautta aikojen samoina: erotuomarien määrän ja laadun varmistaminen, otteluiden kohdistaminen oikeantasoisille tuomareille, erotuomarien toimintaolosuhteiden turvaaminen sekä erotuomaripalkkioista neuvotteleminen.

Edunvalvontapuolella on 2010-luvulla ollut järeitä tapauksia, joissa USBEK on yhdistyksenä joutunut ottamaan joskus jyrkänkin linjan jäsenistönsä etuja ajaakseen. Kaudella 2011–2012 USBEK vaati yhdessä liigatuomareiden SALETin kanssa liigan kurinpitäjän Tommi Koposen erottamista, kun naisten liigaottelussa erotuomarin koskemattomuutta loukanneelle pelaajalle tuomittiin vain nimellinen kolmen ottelu pelikielto. Samalla kaudella neuvoteltiin myös erotuomaripalkkioista ja väläyteltiin lakonuhkaa, kun koettiin, että SSBL pienensi erotuomarivalmennuksen määrärahoja kestämättömän alhaiseksi. Seuraavalla kaudella lakonuhka oli taas ajankohtainen, kun liigaerotuomarien palkkioneuvottelut venyivät hyvin lähelle kauden alkua. Aina pelit on kuitenkin saatu vihellettyä käytiin, eli neuvotteluratkaisu on syntynyt.

Kaudella 2012–2013 aloitettiin myös keskitetyn palkkiojärjestelmän valmistelu. USBEK on ollut TaSeen kanssa aktiivisesti mukana työryhmässä, joka on pohtinut järjestelmän käytännön toteutusta. Erotuomarien näkökulma on näin saatu mukaan niin tekniseen toteutukseen, erilaisiin määräaikoihin kuin muihinkin käytännön seikkoihin. Kerhojen edustajat ovat välittäneet myös jäsenistöstä kumpuavat erilaiset huolenaiheet kehittämistyöryhmälle. Näistä vähäisin ei ole se, että keskitetyn palkkiojärjestelmän pelätään vähentävän tuomarien määrää alueella ja näin väistämättä laskevan myös erotuomarien yleistä tasoa. Keskitetty maksatusjärjestelmä on kuitenkin väistämättömyys, sillä verottaja haluaa luonnollisesti sille kuuluvan osansa tuomarointipalkkioista. Kaudella 2013–14 tämä konkretisoitui, kun osa seuroista alkoi periä ennakonpidätyksiä suoraan kentän laidalla aikaisemman vuosi-ilmoitukseen perustuvan käytännön asemesta. USBEK tuki jäsenistöään kokoamalla pika pikaa selkeän ja kattavan ohjeistuksen siitä, miten prosenttihässäkän saa tyylikkäimmin hoideltua. Kauden lopuksi jakoon lähtivät vielä ohjeet siitä, miten erotuomarointiin liittyvät tulonhankintavähennykset kannattaa veroilmoituksessa tehdä.

Kerhoasettelijat ovat viimeisten vuosien aikana viihtyneet viroissaan, ja vuosikertomuksista voikin lukea yleisen tyytyväisyyden Anssi Kärkkäisen ja Petri Repon toimintaan. USBEKilla on nollatoleranssi välittämiensä pelien laiminlyönteihin, ja yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta USBEKin välittämät tuomarit ovat peleihinsä menneet. Anssi Kärkkäinen kertoo, että pelien määrä on jotakuinkin pysynyt hänen kahdeksan vuoden asettelijantehtävänsä aikana samana [kuva x]. Ainoa selvä havainto on se, että Alueliigan suosio on hiipunut: kun ennen liigaan aseteltiin sadan joukkueen pelit, niin kaudella 2013–2014 vain 45 joukkuetta oli mukana. AC- ja Alueliigan lisäksi USBEK asettelee tuomareita kouluturnauksiin, jotka kasautuvat 2-3 kuukauden ajalle keskellä kautta, työpaikkaliigaan, työpaikkaturnauksiin sekä yksittäisiin turnauksiin kuten ”Tribal Cup” ja ”Mimmit mukaan”. Tribal Cup on kasvanut isoksi tapahtumaksi, johon on aseteltu viimevuosina lähes 50 tuomaria. USBEKin tuomareita on lähtenyt myös alueen ulkopuolelle isoihin turnauksiin: Esimerkiksi TFT- ja Särkänniemi Cup –turnauksiin on aseteltu toistakymmentä USBEK-tuomaria viime vuosina.  

Kerhon tiedotustoiminnassa nettisivustolle on vakiintunut keskeinen rooli. Sitä kautta kerrotaan tulevista tapahtumista, uutisoidaan menneistä ja jaetaan oleellista erotuomaritietoa kerhon jäsenille. Keskustelu sääntötulkinnoista tai videotilanteista käy myös aika ajoin vilkkaana, ja tuomarivaihtopalsta on tarpeen läpi kauden. Nettisivujen uudistustyö on ollut iso projekti muutaman viime vuoden aikana. Vanhan sivuston tietoturvaa oli kohennettu vuosine varrella pienillä paikkauksilla, mutta oli selkeä tarve päivittää koko sivusto modernimmalle tekniselle alustalle. Uusi sivusto saatiin julkaisua heinäkuussa 2014. Nettisivuston tukena on nykyisen puheenjohtajan Anu Mäkisen kaudella vakiintunut, neljästi vuodessa lähetettävä sähköinen uutiskirje, joka tiivistää oleellisimmat tiedonmurut yhteen viestiin. Näin varmistetaan, että ne jäsenet jotka eivät nettisivustoa aktiivisesti seuraa eivät jää mistään oleellisesta paitsi. USBEKin jäsensivuilta löytyy myös kuvagalleria, johon yhdistys kokoaa sattuvia otoksia erilaisista erotuomaritoiminnan muodoista.   

Kerhon virkistystoiminnan vuosikello on myös vakiintunut. Kauden avajaistapahtumana on järjestetty vuodesta 2008 alkaen pokeriturnaus, jonka isänä ja isäntänä on häärinyt Antti Kosonen. Turnaukseen on kokoontunut syys-lokakuun vaihteessa 10–20 erotuomaria mittelemään Texas Hold’emin jalossa taidossa. Marras-joulukuun vaihteessa on järjestetty pikkujoulut, joihin on osallistunut 50–70 henkilöä. Miko Määttä ja Daniel Ljungberg ovat lanseeranneet pikkujouluihin myös USBEK-gaalan ja palkinneet siellä kauden keskeisiä ilmiöitä ja henkilöitä. Keväällä vuosikokouksen yhteydessä on järjestetty kauden päättäjäiset vapaamuotoisen illanvieton merkeissä, usein yhdistettynä jääkiekon MM-kisojen seuraamiseen. Vuosikokousaktiivisuudesta riippuen päättäjäisissä on ollut 10–30 henkeä paikalla. Kauden loppuhuipennus on perinteisesti ollut SBETSM-kilpailut, joihin USBEK on lähettänyt tyypillisesti 3-4 joukkuetta mittelemään erotuomareiden Suomen mestaruudesta. Viimeisimmän mestaruuden USBEKille toi Hopeajuna-joukkue Kuopion kilpailuista keväällä 2011. Keväällä 2012 USBEK oli jälleen SBETSM-kisojen isäntänä. Vetovastuun urakasta otti Miko Määttä, ja muun muassa Jan Hiekkaranta, Joonas Kolkka ja Titta Koiranen antoivat ison panoksen kisojen onnistumiseen. Järjestelytoimikunnan ideoimat tuomariaiheiset kisapaidat tekivät hyvin kauppansa, ja ainoa kriittinen hetki koettiin tulospalvelun kaaduttua kesken kuumimman alkusarjataiston. Manuaalista pistelaskua eivät jaksaneet jäädä odottamaan TaSeen kollegat, jotka poistuivat paikalta jatkoonpääsystään tietämättä. Kaikkiaan 12 joukkuetta kilpaili kisoissa AC Ruskeasuolla, joissa mestariksi leivottiin Posbek. Viimeisimpien kotikisojen tunnelmiin voi palata niiden verkkosivuilla osoitteessa http://sbetsm12.usbek.net/. Kevään 2014 kisoihin Tampereelle USBEK ilmoitti peräti viisi joukkuetta!

USBEKin miesten joukkue HC USBEK on jatkanut saunailtoihin ja kahdentoista maalin tappion välttelemiseen keskittyvää toimintaansa niin SSBL:n sarjassa kuin AC-liigassakin. Joukkueen manatzeeri Anssi Kärkkäinen kertoo, että parhaimmillaan HC USBEK on ollut lohkossaan kahdeksas. Koska lohkossa oli peräti 10 joukkuetta, saavutusta ei voi pitää vähäisenä! Kaudesta 2010–2011 lähtien myös USBEKin naisilla on ollut oma joukkueensa SSBL:n nelosdivarissa. Joukkueen toiminnan käynnisti Titta Koiranen, ja kokoonpanon muodostumista ja evoluutiota on tarkasteltu kuvassa [x]. Myös naisten joukkueen tavoitteena on ollut pelata aina täysimittaiset pelit, mihin onkin aika hyvin päästy vuosien varrella. Kaudella 2013–14 koettiin sellainenkin tilanne, että USBEK Naiset oli vähällä olla katkaisevana osapuolena.

 

2015- Mihin USBEK menee kolmannella vuosikymmenellään?

 

Menneeseen voi yrittää katsoa ja todeta tapahtunut sellaisena kuin se asiakirjoista ja aikalaishaastatteluista näyttäytyy. Tällaisen historiakatsauksen yhteydessä on mielenkiintoista myös pohtia sitä, millainen erotuomarikerhon rooli ja tehtävät tuli olla sen kolmannella vuosikymmenellä. Salibandystä on tullut suuri urheilulaji kymmenine tuhansine lisenssipelaajineen ja kotimaiset korkeimman tason joukkueet ovat jo systemaattisesti valmennettuja huippu-urheilijoita, vaikka harva salibandya aivan ammatikseen Suomessa vielä pelaakaan. Myös USBEK on vakiintunut toimija suomalaisessa salibandykentässä. Monet haastatellut nostavat hienoksi asiaksi sen, että nyt meillä on myös tuomarisukupolvi, joka on ollut alusta asti nimenomaan salibandyn parissa eikä ole löytänyt tietään lajin pariin muun urheilutaustan kautta. Kehittämisideat ja näkemykset USBEKin suunnasta ovatkin sitten vaihtelevampia.  

Perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja Iiro Parviainen katsoo erotuomaritoimintaa nykyään vaihtopenkiltä valmentajan roolissa. Hänen mielestään erotuomarit ovat kehittyneet pelin mukana. Iiro Parviainen korostaa USBEKin roolia siinä, että koko tuomarikunta nostaisi tasoa pelin ymmärtämisessä, pelin läpiviemisessä ja ylipäänsä keskusteluyhteyden ylläpitämisessä joukkueisiin. Ja mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä kovempi täytyy olla myös tuomarien taso, myös paineen alla pelaamisessa.

Jukka Parviainen, joka oli samoin erotuomarikerhoa perustamassa ja muodosti Iiro Parviaisen kanssa yhden ensimmäisistä suomalaista huipputuomaripareista, on toiminut hoitanut erotuomariasioita SSBL:ssa vuodesta 1997 alkaen. USBEKin työlle hän haluaa nostaa hattua, sillä kerho on tehnyt hienoa työtä erotuomaritoiminnan kehittämisessä. Parviainen jää kuitenkin pohtimaan sitä, pitäisikö erotuomaritoiminnan olla harrastus vai työ? Ja koska se kiistatta on salibandyn puolella harrastus, pitäisikö USBEKin määritellä itsensä myös jotenkin muuten kuin pelkkänä edunvalvojana?

Parviaisen mielestä USBEK voisi palata enemmän alkuperäisille juurilleen ja miettiä nimenomaan erotuomaritoiminnan kehittämistä yhdessä liiton muodostavien jäsenseurojen kanssa, eikä nähdä itseään työmarkkinajärjestönä. Haastatelluista myös Sami Rahikainen näkisi USBEKin mieluusti pääsääntöisesti yhteistyöelimenä ja kumppanina salibandyn kentällä. Kerhon pitäisi miettiä, mitä se voi tarjota muille osapuolille, ja olla myös avoin tällaisille ehdotuksille. Tällöin sen työ edunvalvontapuolellakin helpottuisi. Monet haastatellut nostavat esiin myös sen, ettei erotuomaripalkkioiden jatkuva nostaminen saa olla itsetarkoitus.

Alkuvuosien puheenjohtaja Jyrki Oksman puolestaan suree talkookulttuurin katoamista Suomesta. Hän muistelee, että jo hänen omana puheenjohtaja-aikanaan kerhotoiminta pyöri muutaman innostuneen harteilla. Asioita oli yksittäisen henkilön hoidettavana niin paljon, ettei lopulta oikein pystynyt tekemään mitään kunnolla. Varsinainen ryhmähenki ja tekemisen meininki saatiin päälle vain kriisitilanteissa, kun keräännyttiin jonkun yhden asian, kuten palkkioneuvotteluiden ympärille.

Niin Oksman kuin Marko Kapiainenkin näkisivät USBEKilla mieluusti isomman roolin erotuomarikoulutusten tuottajana. SSBL:hän määrittelee koulutuksien sisällöt, kouluttaa kouluttajat ja tekee materiaalit. Kerho voisi – kentältä kerätyn tietopohjansa perusteella – ottaa isomman roolin näissä asioissa SSBL:n kumppanina, ja tukea erotuomarijoukkueen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Laadukkaan koulutustoiminnan ylläpitäminen vaatii resursseja, muistuttavat pitkäaikaiset kouluttajat Jarkko Aaltonen ja Kim Backman, joten kumppanuus SSBL:n kanssa olisi luonteva toimintamalli. Kerho voisi lisätä myös omaa koulutustoimintaansa. Nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että koulutustoimintaa pitäisi tarjota jäsenistölle enemmän kuin vapaa-ajan toimintaa, jälkimmäisen ollessa toki myös tärkeää..

Musse Habbaba, joka on jo kymmenisen vuotta ollut ”eläkkeellä” salibandytuomaritoiminnasta mutta jatkaa edelleen jääkiekon puolella, haluaa painottaa myös tarkkailu- (nyk. valmennus) järjestelmän kehittämistä osana erotuomarien tason nostamista. Hänelle jäi omista tarkkailuistaan tunne, että tarkkailijat saattoivat keskittyä pelin kannalta melko epäolennaisiin asioihin kuten käden asentoon tietyssä näytössä. Habbaba jakaa Iiro Parviaisen näkemyksen siitä, että fokus valmennuksessa pitäisi olla pelinjohtamisen ja pelinhallinnan havainnoinnissa ja opettamisessa. Tässä vuorovaikutus joukkueiden kanssa on aivan keskeisessä asemassa.

Kaksikymmentä kaksi kautta viheltänyt ja viitisentoista vuotta erotuomareiden koulutuksessa mukana ollut Rainer Ehro haluaa kuitenkin painottaa, että valmennus on kehittynyt vuosien varrella: nykyään panostetaan sääntötuntemuksen lisäksi henkiseen valmennukseen, on tullut fyysiset vaateet ja -testit alemmillekin tasoille ja myös henkilökohtaista ottelutapahtumissa tehtävää et-valmennusta on lisätty. Erotuomareiden koulutus on siis paljon kokonaisvaltaisempaa kuin aikaisemmin. Liitto ja kerho ovat tahoillaan satsanneet myös erotuomarikouluttajien koulutukseen ja sitä kautta koulutuksien laatu ja määrä on noussut.

Ehron mukaan haaste on se, että löydetään oikeat kyvyt ison massan joukosta, ja tässä alueellisilla erotuomarikerhoilla on suuri rooli – toki SSBL:n on tarjottava resursseja, joilla riittävän laaja ja laadukas erotuomarivalmennus voidaan kerhon kautta toteuttaa. Erilaisten tasoryhmien koulutuksissa ollaan Ehron mukaan kohtuullisella tasolla, mutta niidenkin määrää ja ennen kaikkea laatua tulee edelleen parantaa. Ehro tuo myös esiin sen, että kerhoilla voisi olla isokin rooli uusien tuomareiden – etenkin korkealla sarjatasolla pelanneiden – rekrytoimisessa toimintaan.

Näkökulmia on monia, mutta loppujen lopuksi USBEK itse tekee itsestään sen toimijan, joka se haluaa olla. Kevään 2014 vuosikokouksen päätöksen mukaan USBEKin puheenjohtajana jatkaa neljännelle kaudelle Anu Mäkinen, ja hän tulee omalla toiminnallaan ja ympärilleen valitun hallituksensa kanssa muokkaamaan toimintaa valitsemaansa suuntaan. Perinnökseen uusi hallitus saa hyvin organisoidun ja dokumentoidun yhdistyksen, jolla on suuntaviivanaan hyväksytyt toimintastrategia ja edunvalvonnan tavoiteohjelma. Niiden puitteissa kerhoa viedään eteenpäin kohti uuden vuosikymmenen haasteita: liian pientä erotuomarimäärää, keskitettyä palkkiomaksujärjestelmää, uusia erotuomaripaitaneuvotteluja, uusi palkkioneuvotteluja, monimuotoistuvaa jäsenkuntaa ja yhä vaativampia joukkueita. Onneksi, Rainer Ehroa lainaten, ”näihin tehtäviin valitaan vain kovimmat miehet ja naiset”.

 

USBEK ry:n puheenjohtajat kautta aikojen
 

1994-1995     Iiro Parviainen

1995-1996     Esa King

1996-1997     Esa King

1997-1998     Esa King

1998-1999     Leo Sassi

1999-2000     Jyrki Oksman

2000-2001     Jyrki Oksman

2001-2002     Jyrki Oksman

2002-2003     Marko Kapiainen

2003-2004     Marko Kapiainen

2004-2005     Veli Halonen

2005-2006     Veli Halonen

2006-2007     Nina Salmela

2007-2008     Marko Kapiainen

2008-2009     Marko Kapiainen

2009-2010     Marko Kääriäinen

2010-2011     Marko Kääriäinen

2011-2012     Anu Mäkinen

2012-2013     Anu Mäkinen

2013-2014     Anu Mäkinen

2014-2015     Anu Mäkinen

 

USBEK ry:n kunniajäsenet
 

  1. Pertti Panka (2001)
  2. Jarkko Aaltonen (2005)
  3. Kim Backman (2005)
  4. Marko Kapiainen (2014)
  5. Janne Häikiö (2014)
  6. Anssi Kärkkäinen (2014)

Seuraa @usbekry Instagramissa!
Instagram